Kohti ääretöntä: Penkit

Kirjastolle teimme myös kaksi penkkiä koivusta. Koivu kestää kulutusta paremmin kuin MDF, joten vaihdoimme siitä lennosta. Aloitimme noin 52 mm paksusta koivulankusta, jotka sahasimme 150 cm +työvara ja 160 cm+ työvara pitkiksi pätkiksi alkukatkaisusahalla. Sahasimme myös paloja, joista pystyimme tekemään penkeille jalat. Tämän jälkeen siirryime särmäsahalle jolla särmäsimme lankut oikohöylään sopivammiksi.

Särmättyä puuta

Särmäyksen jälkeen suoristimme yhden leveän puolen lankusta niin, että sen pystyi työntämään läpi tasohöylästä. Tasohöylällä höyläsimme puut puhtaiksi molemmin puolin, minkä jälkeen suoristimme yhden sivun oikohöylällä suoraan kulmaan. Suoristamisen jälkeen siirryimme tarkistuspyörösahalle ja sahasimme puutavarasta 48mm leveitä rimoja. Kantapään kautta opin, että työntökapuloiden kunto kannattaa tarkastaa aina, ettei vaneri katkea ja työntävän käden sormi iskeydy 90 asteen kulmassa olevaan, teräväksi höylättyyn koivulankkuun.

Sormia syövää koivua

Tehtyämme sopivan määrän rimoja tarkistimme syiden suunnan ja aloimme tehdä liimalevyä. Pienen väärinkäsityksen takia teimme levystä ensin 30 cm leveän, vaikka sen piti olla 40 cm leveä, jotta kirjastolla olevat istuintyynyt mahtuvat penkin alle. Liimalevyn aloitimme etsimällä sopivia puristuspaloja levyn päälle ja reunoille, jotteivät puristimet jättäisi ikäviä jälkiä puuhun. Tämän jälkeen kaikki muut paitsi ulommainen käännettiin 90 astetta niin, että sahapinta osoitti ylöspäin. Tämän jälkeen levitimme puuliimaa sivuille ja käänsimme puut taas oikein päin liiman jäädessä puiden väliin. Tämän jälkeen puristimme vaakatasoiset puristimet löyhästi, laitoimme painopuut levyn päälle ja puristuksiin, ja kiristimme sivulla olevat puristimet loppuun.

liimaa vailla olevia jalkoja

Liimauksen jälkeen tajusimme mittamokamme ja jouduin lisäämään muutaman riman reunaan, jotta saavuttaisimme 40 cm leveyden. Tämän liimauksen kuivuttua kaikki kappaleet menivät lävitse tasohöylästä niin monta kertaa että pinta oli tasainen ja paksuus 31 mm. Tämän jälkeen kappaleet vielä hiottiin leveänauhahiomakoneella kunnes paksuus oli 30mm.

Vailla uusia rimoja, muutoin valmis

Istuinlevy puristuksissa

Hiomisen ja höyläämisen jälkeen penkkien istuimet ja jalat sahattiin mittaan. Tarkistuspyörösahalla tuli pikkuinen ongelma tikun jumituttua terän koloon ja estäessä yhtä jaloista liikkumasta terän yli. Kyseiseen jalkaan tuli palojälki ja kittaamista vaativa lommo. Penkkiin tuli vielä kolmion malliset koivuvaneriset tukipalat, jotta penkki varmasti kestäisi lasten riekkumisen vuodesta toiseen.

Ennen jalkojen kiinnittämistä istuimeen, vanereihin ja jalkoihin piti tehdä Lamelloille sopivat kolot. Käyttämämme lammellot olivat kokoa 20, jotta tukipita-ala olisi mahdollisimman suuri. Lamellokolojen jälkeen oli vuorossa penkin jalkojen kiinnittäminen. Jalat kiinnitettiin istuimeen 75 x 4.2 kokoisilla ruuveilla ja puulimalla. Jotta liima olisi kunnolla puristuksissa ja jalka suorassa, oli jalan takana tukipala joka puristettiin istuimeen ja jalkaan ennen ruuvien laittoa mutta liiman levityksen jälkeen. Liiman kuivuttua poistin tukipalat ja käänsin penkin jalat ylöspäin, jotta vanerikolmio saataisiin kohdilleen.

Ennen kuin pystyin aloittamaan lammellojen kiinnittämisen, piti kolmiolle tehdä puristinpala, jotta sitä saataisiin puristettua yhtä aikaa sekä sivulle että alas. Pala tehtiin samasta 19mm vanerista, josta kolmion malliset tuetkin oli tehty. Ensimmäisen puristuksen jälkeen sivulle tulevan puristimen koloa piti leventää, jotta samaan koloon mahtuisi myös alaspäin puristava puristin.

Tukipala ja tukikolmio ennen 1. puristusta

Kun kaikki kolmiot olivat paikallaan, oli aika kitata. Käytimme Vaku 30 yleispakkelia sekä Dalapro Finea. Ruuvinkannat, oksankohdat ja elohiirestä johtununut lamellokoneensyömä täytettiin Vakulla ja pienemmät naarmut ja hankaumat Dalaprolla.

Dalapro Fine

Kuivunutta Vakua

Märkää Vakua

Kun molemmat kitit olivat kuivuneet, jyrsin kaikki terävät kulmat pienimmän pyöristysterän kanssa. Kun tämä oli tehty, alkoi suuri hiontaoperaatio. Kaikki yli tulevat kulmat, liima ja kitti piti saada tasaiseksi. Aluksi käytin Makitan nauhahiomakonetta ja viimeistelin hiomisen Mirkan epäkeskopyöröhiomakoneella ja 150 hiomapaperilla.

Hiotut penkit vailla maalia

Pohjamaalin jälkeen

 Hionnasta penkit menivät kakkosille maalattaviksi. Pohjamaali oli tavallista A-pohjaa, lopullinen maalipinta C-pohjaan sekoitettua Teknosin väripastaa. Penkeistä, aivan kuten raketin ikkunanpielistä, tuli tummansiniset. Jotta pinta ei olisi liian koruton, siihen töpöteltiin mustalla kuusikulmioita, jotka olivat viimeinen askel ennen penkkien valmistumista.

Valmiit penkit