lauantai 24. kesäkuuta 2017

Kohti ääretöntä: Kupupuuhia

Raketin kupu aloitettiin hyvin samalla tavalla kuin runko. Tukikaaret, joihin tuli yksi koolituki, ja levytys. Kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, olin kaarien pääjyrsijänä. Kaaret jyrsittiin 19 mm paksusta mäntyvanerista pitkän pitkän harppiviritelmän avulla. Harpin varren pituuden määrittämiseen tarvittiin karvan verran yritystä ja erhettä, muutama ruuvi, vaneria ja jyrsin.

Jyrsijä vauhdissa

Kaaria tarvittiin kaiken kaikkiaan kymmenen kappaletta, mutta jyrsin niitä kaksitoista siltä varalta että osa menee pilalle. (aluksi jyrsin kuusi väärin ymmärretyn ohjeen takia, mutta vahinkoa ei tapahtunut) Jyrsinnän jälkeen Elmo teki viisteet käyttäen alajyrsinkonetta. Asete ja koekappale näyttivät tältä

 
Jotteivat sormet olisi riskissä, on hyvä koejaa kone

Elmo rakensi meille komean yläkappaleen, johon kaikki kaaret kiinnitettiin väliaikaisesti kaksi kerrallaan, ja siinä seisoessa niihin kiinitettiin alakappaleet. Alakappaleet koostuivat rimasta, jota vasten pintavaneri nojaisi, kaarevasta vanerinpalasta ja kaarenkappaleesta. Kun koko raketti kasattaisiin, kaari menisi rungon kaaren mukaisesti peittäen raon.

Ensimmäinen väliaikaisesti kiinni

Siinä molemmat ja mittapala!

Kasassa!
Rimat olivat valitettavasti liian leveät useasta mittauksesta huolimatta. Kun kysyimme opettajaltamme Maurilta, mikä on helpoin tapa kaventaa jo kiinnitetyt rimat, hän vastasi sen olevan eräs hienotyökalu... Ja ojensi meille kirveen. Varovasti naputtelimme riman kapeammaksi.
              Huom! Yhtään varvasta, sormea tai säärtä ei vahingoitettu naputtelun aikana

Naputtelua parhaimmillaan
 Jouduimme toistamaan kirveskäsittelyn vielä toisellekin rimalle, vaikka olimme kaventaneet rimoja useamman millin. Kavensimme rimoja vielä lisää, ja tällä kertaa ne sopivat kuin valettu. Vihdoin pääsimme kiinnittämään muotoonsahattuja vanereita. Vanerit olivat 4mm paksua koivuvaneria, joka oli sahattu vannesahalla pari millimetriä leveämmäksi kuin kehikko, jotta levyt voitaisiin jyrsiä täydellisiksi kun ne olisivat kiinni. Levyt liimattiin ja niitattiin paikalleen, minkä jälkeen ne jätettiin hetkeksi odottamaan jyrsimistä.



Levyjä edestä ja sivuilta

Jyrsintä varten teimme jyrsimen pöydän muotoisen ohjurin, jotta saisimme täydellisen reunan. Koska jyrsinpöydän ruuvit olivat liian lyhyet, sahasin pidemmistä ruuveista rautasahalla sopivan mittaisen.

Järeät puristukset pienelle ruuville...


Jyrsinnän aloitettuanu tajusin, etten erota vasenta ja oikeaa ja jouduin aina kaaren käännettyäni miettimään kumpaan suuntaan tulee jyrsiä, mistä syystä osasta paloihin jäi rumia röpelöitä mennessäni väärään suuntaan.

Lopulta kuvun palat oli jyrsitty. Kolot kitattiin ja hiottiin ja pinnat pohjamaalattiin. Kärki maalattiin mustaksi, muutoin ulkopuoli oli valkea. Sisäpuoli maalattiin mustaksi ja siihen tehtiin tähtikuvioita (ei siis tähden muotoisia kuvioita, vaan taivaalta löytyviä tähtikuvioita). Kupu jäi sitten odottamaan nostoa.


Kohti ääretöntä: Ohjauspaneeli II

Seuraavan tekstin kuvat ovat Iinan ottamia, sillä hän teki ja suunnitteli ohjauspaneelin loppuun lähes kokonaan minun ollessa lähinnä puristusapumiehenä ja henkilökohtaisen glitterhässäkän levittäjänä.

Iina hioi ja maalasi ja kittasi ja hioi ja kittasi ja maalasi kunnes paneeli alkoi muistuttaa MDF-pömpelin sijaan hypermodernia, nappeja pursuavaa ohjauspaneelia. Sormiliitos ja urat tulivat hänelle myös tutuiksi projektin aikana.

Nappien kohdat ja pohjamaali


Pohjamaalia ja nappuloita

Löysimme yhdessä kalvonäppäimistön sisältä mainion näköisen kalvon, jossa oli kultaisia lankoja. (voit googlata kalvonäppäimistön toimintaperiaatteen ja ulkonäön jos tahdot tietää lisää) Napit ja nappulat tulivat meille sähköosaston poistokasasta. Tässäkin päti vanha sanonta: Toisen roska on toisen aarre.

Sormiliitoksella tehty kehys tuli yläosan kirkkaan pleksin ympärillä. Myös kalvonäppäimistön kalvon päälle tuli pleksi jotteivat lapset vahingossa irrottaisi sitä leikkiessään. Iina rakensi myös nopeusmittarin jonka päälle tuli samasta syystä pleksi. Numeronäyttö kalvon yläpuolella näyttää ARL16, joka aivan sattumalta on ryhmämme tunnus. :)

Valmis etuosa

Paneelin pohjamaalin ja lakkapinnan päälle siveltiin vielä hopeista Tikkurilan Taika-helmiäislasyyria metallisen efektin aikaansaamiseksi, sillä lakkapinta reagoi mielenkiintoisesti luoden hieman krakeloidun efektin. Tämä ei siis ollut tarkoituksellista, eikä kukaan oikein osannut kertoa mistä reaktio johtui.



Henkilökohtainen glitterunelma

Viemistä vaille valmis!