keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Avaruusportaat!

Vaihdoin koulua syksyllä Tyrväältä Outokumpuun, joten tilat näyttävät erilaisilta kuin aiemmin. Ensimmäiset viikot opettelimme laitteet (tuttua huttua minulle) tekemällä portaat. Saimme tietää materiaalit, mutta muutoin suunnittelu ja toteutus oli omaa käsialaamme. Parikseni sain  Saran, jonka kanssa päätimme tehdä avaruusportaat joiden takaossassa olisi Jupiterin pintaa ja sivuilla muut planeetat.


Päämateriaalina oli rima, josta ensin teimme kehikon, sekä vaneri jolla kehikon päällystimme. Portaiden pohjamaaliksi valitsimme mustan. Aloittamalla eri päistä portaita aloimme Saran kanssa luoda galaksia mustaan pintaan käyttämällä vaaleansinistä, -punaista ja -violettia maalia eri sävyissä sekä hopeaista ja duochrome lasyyria. Pinnan suljimme vielä glitterin ja lakan seoksella, jotta saimme hieman hohtoa ja kolmiulotteisuutta.







Liimasimme uretaanivaahdolla yhteen Finnfoam-levyjä, jotta saimme tarpeeksi paksuutta Jupiteriin. Muotoilua teimme niin manuaalisilla työkaluilla kuin lämpöveitselläkin. Liimasimme levynipun paikalleen ja aloimme muotoilla pintaan rosoisuutta selluvillan, maalin, liiman ja veden seoksella. Pinta kuivui IKUISUUDEN, ja työt seisoivat sen ajan. Sillä aikaa muotoilimmme muita planeettoja ja maalasimme niitä oikean laisiksi. Sara oli suuri planeettamestari ja sai kaikesta hyvin elävän näköistä. Saran tehdessä yksityiskohtia minä tein avaruusalusta. Maalasin Saran aiemmin tekemän Finnfoamkiekon ja liimasin sen päälle glitterillä sisäpuolelta kuorrutetun kuvun.


 





Portaat koko loistossaan

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Työharjoittelun tuotoksia



Olen aloittanut työssäoppimisen 3.4.2017 ja päättänyt sen 30.6.2017 Production House OY Finlandilla. Teimme erästä TV-sarjaa, enkä voi kertoa kovin paljoa, jotten paljasta ohjelmasta yksityiskohtia, kuten hahmoja tai ohjelman konseptia. Asiat joita tein eivät ole kronologisessa, vaan aihekohtaisessa järjestyksessä, sillä minut saatetiin siirtää päivän aikana tehtävästä toiseen riippuen siitä mikä oli kiirelistalla ylimpänä, tai siitä mihin ei ollut tekijää. Toisinaan tehtävänvaihto saattoi myös johtua maalin kuivumisen odottamisesta.

Harjoitteluun oman haasteensa toi myös se, että emme kuvanneet studiolla, vaan lokaatioissa. Jouduimme myös hakemaan rekvisiittaa kaupungin eri osista, ja toisinaan myös sen ulkopuolelta sillä aikaa kun muut kuvasivat jossain muualla. Opin siis myös ajamaan pakettiautolla ruuhkassa, metsätiellä, tietyömaiden keskellä ratikoiden joukossa ja rankkasateessa moottoritiellä.

Ulkorakennus

Ensimmäisen viikon aloitin poistamalla Ulkorakennuksen lattiasta vuodelta 1963 olevia sanomalehtiä, jotka olivat olleet muovimaton alla vuosikymmeniä. Homma oli pölyistä ja osa lehdistä oli juuttunut paikka paikoin lattiaan hyvin pahoin. Työvälineinä minulla oli japaninlasta ja lasta, sekä hengityssuoja ja suojalasit.  Urakassa meni kaikkiaan useampi päivä, sillä työ oli hyvin hidasta ja välillä oli pakko tehdä muuta, sillä työt eivät tekijäänsä odottaneet.

Sanomalehtiä vuosikertaa -63


Myöhemmin, kun ulkorakennus oltiin saatu siivottua ja lämmitettyä, kasasin rakennuksen sisälle hyllyn. Ohjeita ei ollut, ainoastaan materiaalit. Kyseessä oli hieman kuin IKEAn kalusteiden kokoaminen ilman hämmentäviä ohjeita, tai palapeli isommilla paloilla. Hylly oli kasattunakin hieman horjuva, mutta mitä muuta voi olettaa tarkoituksella rähjäisen näköiseltä hyllyltä?

Making of: sängynpohja


Ulkorakennukseen kiinnitettiin myös kahdet verhotangot, jotta tila ei olisi aivan niin kolkko. Tilassa oli ensin sievähkö, mutta yksinkertainen sisustus. Tilaan tehtiin myöhemmin uusi sisustus, ja sänky auton renkaista ja lastulevystä, joiden päälle laitettiin painava futon-patja.  Lopulta tila viimeisteltiin muutamilla tavaroilla, jotka toivat hahmojen persoonallisuutta esiin.


 
















Eräs hahmoista kasvatteli ulkorakennuksessa salaa laittomia kasveja, joten pääsin askartelemaan kannabista kastanjasutipuusta (pachira Aquatica). Sakset heiluen nipsuttelin lehdistä kasvin lehtiin kannabismaisen hammastuksen, minkä jälkeen oksat siirrettiin uuteen ruukkuun esittämään hamppua.

Se ei ole hamppu


Keittiö
Keittiöön tarvitsimme uuden muovimaton. Tätä tehtävää varten vanha tiskiallas ja sen kaappi tuli siirtää pois ja irrottaa edellinen matto. Minä ja rekvisitööri konttasimme kokonaisen iltapäivän pitkin lattiaa mallaten muovimattoa seiniin ja listoihin, ja lopulta työnsimme maton reunan listan alle, sillä huone oli vuosikymmenten saatossa hieman elänyt. Lopputulos näytti kuitenkin hyvältä, eikä lattiasta voisi kertoa, että aiemmin paikalla oli ollut punainen hirvitys.


Keittiöön piti myös kasata täysin uudet kalusteet, ja jouduimme sormet ristissä toivomaan, että kaappien ovet ehtisivät ajoissa kuvauksiin. Meillä kävi oikea ammattimainen remonttimies kiinnittämässä yläkaapit seinään ja sahaamassa sopivan kokoiset tasot kaappeihin sillä aikaa, kun me olimme etsimässä kalusteita YLEn rekvisiittavarastosta. Kaappien alareunaan tuli myös sokkeli peittämään jalat, jotka muutoin olisivat pilkistäneet kuvissa kaappien alta.



Viimeistä vaille valmis, rakennusmiehet hoitavat loput


Eikä tässä vielä kaikki...

Tiskivuoren huippu

Keittiön kaappien ovet saapuivat kuin saapuivatkin ajallaan, ja prosessi niiden kiinnittämiseksi mahdollisimman hiljaa, jotten häiritse harjoituksia, oli vähintäänkin mielenkiintoista. A-tikkaiden aukaiseminen seinän vieressä oli muutoin hyvä idea, mutta tällöin selkäni oli kaappia päin. Mikäli olisin kääntänyt tikkaat toisin päin, en olisi yltänyt kaappiin lainkaan. Lopulta asetin tikkaat kaapin suuntaisesti, ja harrastin hieman ruuvimeisselijoogaa saadakseni saranan paikalleen. Onneksi kaappi oli 10 cm irti sivuseinästä, koska muutoin olisin joutunut entistä mielenkiintoisempiin asentoihin.  Yhdelle tyhjälle seinälle laitettiin vielä kaksi avohyllyä ja keittiön ruokakomeroon kaksi Lack-hyllyä. Valitettavasti maan vetovoima vaati veronsa ja toinen avohyllyistä tuli alas seinältä pirstoen noin tusinan kuohuviinilaseja.

Maan vetovoima 1, avohylly 0

Olohuone & ruokahuone
Aluksi tarkoituksena ei ollut tehdä olohuoneelle ja ruokahuoneelle mitään, mutta valon muututtua ja kuvan käsittelyn jälkeen kuvaaja ja ohjaaja tulivat päätökseen, että tapetit tuli maalata piiloon. Koska talo, jossa kuvasimme, on suojelukohde, maalissa ei saanut olla muoveja. Maalina käytimme himmeää Uula sisustusmaalia sävyssä Huurre. Maalipinta toi olohuoneeseen paljon kaivattua valoa ja toi huoneen kalustusta yhtenäisemmäksi kuitenkin rikkomatta historiallista ja vanhaa tunnelmaa. Ruokailuhuoneeseen lisäksi kasattiin kaksi IKEAn Kallax- hyllyä satoja Lp-levyjä varten. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi kuinka paljon pahvilaatikollinen älppäreitä painoi ennen kuin jouduin kantamaan niitä toimistolta settiin.

Olohuone kuosissa



Kylpyhuone
Kylpyhuoneen lattialla oli tiilenpunainen muovimatto, jonka päälle levitimme uuden maton. Minä ja rekvisitööri aloitimme työn, mutta lopulta tein sen lähes yksin. Suurin ongelma matotuksessa oli talon eläminen. Kulmat eivät enää olleet täysin suorat, minkä takia mattoa ei voinut leikatakaan viivaa pitkin luottaen siihen, että se peittäisi tarvittavan tilan. Lisäksi kylpyhuonekalusteet olivat korokkeella, jonka toinen reuna oli viisi senttiä korkea, mutta toisessa päässä korkeutta oli enää sentti. Pelkkä kaksipuolinen teippi ei saanut mattoa pysymään lattiassa, joten reuna oli pakko niitata kiinni.

Kulmakohdan kanssa taistelua

Maton määrä ennen kuin päätettiin että säiliö saa näkyä

Tiilenpunainen piiloon!


Kuka jätti kahvikupin settiin?!


Maton reunaa oli mahdoton saada siistiksi kalusteiden ympärille, joten kylpyhuoneen lattiamattoihin leikattiin bideen ja wc-istuimen jalan muotoinen aukko. Valmiina ostetut matot olisivat olleet vanhoille kalusteille liian pieniä, joten matot oli pakko kustomoida.  Kylpyammeen viemäriaukon ympärille pakko laittaa silikonia, jotta pohja olisi vesitiivis hapertuneista tiivisteistä huolimatta. Kylpyhuoneeseen tuli myös kasattava teline erilaisille kaunistautumisvälineille, ihonhoito- ja peseytymistuotteille. Viimeisenä silauksena seinälle kiinnitettiin kaksi pyyhekoukkua ja vessapaperirullateline superteipillä, jonka yksi pala kannatteli aina kahta kilogrammaa. 

Malliin leikkauksen uusi muoto

Vielä teipillä kiinni niin valmista on!


"suihku" ja peseytymistarvikkeet


Kattoon laitoin kiinni koukkuja, joiden läpi viritin narun. Tähän ripustin kolme kappaletta suihkuverhoja suihkualtaan ympärille luomaan mielikuvan todellisesta suihkusta. Oikeasti takana oli ovi, pieni eteistila ja toinen makuuhuone. Illuusio on hieno asia…


Makuuhuone 1
Ensimmäiseen makuuhuoneeseen muutoksia ei tarvinnut tehdä oikeastaan juurikaan. Tilanjakajaksi laitettiin verhotanko, johon ripustettiin ihanan hörtyläiset, vaalean läpikuultavat verhot. Myös ikkunan eteen kiinnitettiin verhotanko, jonka päädyillä oli hieman ongelmia pitää itsensä kasassa. Verhot tosin vaihdettiin ennen kuvausten alkua samalla kun käytävään lisättiin verhot.


Makuuhuone 2
Toisen makuuhuoneen lattia oli yksi suurimmista urakoista. Ensin lattia piti lakaista, minkä jälkeen kaikki vuosien saatossa nousseet naulat piti lyödä lattiaan. Levyssä, joka lattiaa peitti, oli paljon koloja ja rakoja, jotka täytin kittimassalla ennen suojamuovien ja maalarinteippien kiinnittämistä listoihin. Tämän jälkeen maalasin lattian kaksi kertaa valkoisella pohjamaalilla, ja kaksi kertaa lopullisella ruskealla maalilla. Huonekaluja tuotaessa lattiaan tuli naarmuja, mutta se ei haitannut talon ollessa vanha. Tein myös erääseen kaappiin lisähyllyn lastulevystä ja päällystin sen DCFixillä, lavasterakentajien ultimaattisella ystävällä. Seinille naulattiin tauluja ja ruuvattiin naulakko. Taulujen ja julisteiden kiinnittäminen olikin toinen juttu, sillä niiden piti näyttää suoralta, vaikka seinä ei sitä ihan ollutkaan.

Peitettävää riittää!

Kohta piilossa

Muut lokaatiot ja sekalaiset rekvisiitat
Muihin lokaatioihin pääsin tekemään muun muassa sängynpäädyn. Mittaan leikatun kapalevyn päälle laitettiin kaksipuolisella teipillä kiinni vaahtomuovipala, joka tuli reunoilta yli. Ylimääräisen vaahtomuovin viilsin katkoteräveitsellä pois, minkä jälkeen laitoin rakennelman nurjalle puolelle kaksipuolista teippiä ja laskin sen kankaan päälle. Nostin kankaan reunat teippiin kiinni ja vakuudeksi vielä nidoin kapalevyyn. Valmiin sängynpäädyn ruuvasin pitkillä ruuveilla kiinni sänkyyn. Kyseisessä lokaatiossa myös vaihdoin nimen postiluukkuun ja edellisenä iltana tein riisipuuroa ja ruistaikinaa erästä kohtausta varten

Nitoja, kaikkien kiinnittäjien kaveri

Enää puuttuu sänky


Kiihkeää kokkailua lähellä keskiyötä

Erääseen kohtaukseen tein myös puisen ristin. Päälokaation liiteristä löytyi sopivan paksuista rimaa, jonka sahasin sopivan mittaisiksi palasiksi. Paloittelun jälkeen poistin rimoista niissä olleet naulat ja hioin vanhan pinnan pois. Lopuksi kiinnitin poikkipuun kahdella naulalla. Aluksi ristiä pidettiin sopivana, mutta myöhemmin pomoni spray-maalasi sen tasaisen ruskeaksi.

Eriväriset ennen hiomista
Hiomisen jälkeen lähes identtiset


















Spraymaalia käytettiin myös simulaatiomaskin tekemiseen. DCFix ei riittänyt tuomaan tarpeeksi tummuutta ja kuperalle pinnalle jäi kaikesta huolimatta kuplia ja ryppyjä, vaikka kuinka yritti siloitella. Lopulta revin DCFixin irti, minkä jälkeen teippasin suojaan kaiken muun paitsi linssin, jonka maalasin kolmella kerroksella mustaa kiiltospraymaalia. Myöhemmin, kun maskia tarvittiin, kuvaaja kysyi saisiko kiillon jotenkin pois, jottei syntyisi heijastuksia. Jouduimme selittämään että vaihtoehtona oli joko tasainen maalipinta tai kupruinen DCFix.

Harjoittelussa pääsin myös pesemään auton ikkunan niin sisä- kuin ulkopuoleltakin, sekä tiskaamaan monta monituista kertaa niin viinilaseja kuin lautasiakin. Jännittävän tilanteesta teki se, ettei meillä ollut lainkaan juoksevaa vettä päälokaatiossamme, vaan haimme sitä ystävällisen naapurin autotallista. Talolla kiinnitin myös erään maton pohjaan suojamuoveja, jotta nesteet jota matolle läikkyi, eivät tulisi lävitse lattiaan ja pilanneet sitä.



Erään hahmon rekvisiitaksi pääsin myös rapsuttelemaan maaleja ikkunan kehyksestä. Pystytin taitettavat työpukkijalat (onnistuen jättämään peukalonhankani niiden väliin, olkaa varovaisia avatessanne työpukkeja) ja nostin ikkunan niiden päälle työn helpottamiseksi. Puhalsin maalia ensin kuumailmapuhaltimella vähän yli puoliteholla niin että maali alkoi kupruilla, minkä jälkeen käytin maalin raaputtamiseen kaavinta ja lastaa. Poistin ensin yhden kerroksen, minkä jälkeen toistin käsittelyn saadakseni mahdollisimman paljon maaleja pois. Ikkunat oli mitä ilmeisemmin maalattu useaan kertaan poistamalla vanhoja maaleja välissä, sillä maali lähti eri tavalla eri kohdissa.



Useissa kohtauksissa tarvittiin viinipulloja, joista muutaman täytin omena- osan rypälemehulla tai vedellä. Korkitin pullot ja suljin ne tiiviisti lämpömuovautuvilla kapsyyleillä. Tämän jälkeen leikkasin arkista irti ja liimasin pullojen kylkeen etiketit, jotka pomoni oli tulostanut tarrapaperille. Pullot laitettiin telineeseen niin, että aitoja viinejä oli päällimmäisenä ja huijauspullot keskellä tai alla.

Kuin aidot! Ainakin melkein...

Tarkkaa asettelua


Viinipullojen lisäksi täytin kaksi pientä pulloa ”merimakkaraöljyllä”, joka oli seos Pommackia, liimaa ja kahvia. Etikettiin etsin netistä thainkielisen käännöksen merimakkaraöljylle. ”Öljyt” olivat muutoin hyvät, mutta liian samean ja tunkkaisen väriset, joten vielä yksi pullo täytettiin, tällä kertaa muista kohtauksista jääneellä pellavaöljyllä. Pullon kylkeen onnistuttiin löytämään internetin syövereistä etiketti, joka löytyy myös mitä ilmeisimmin oikeasta vastaavasta.

Yhteen toimistolokaatioon päällystin tapetilla kapalevyä koristetauluiksi. Ainoastaan yksi kolmesta taidettiin näyttää, mutta sellaista se on. Tähän ja moniin muihin lokaatioihin myös palttasin verhoja. Osa verhoista oli ensin lyhennettävä tai kavennettava, mutta useimpiin riitti alareunan palttaus. En ollut koskaan edes ajatellut, kuinka paljon erilaisia verhonkiinnitysmekanismeja maailmassa oli, verhorenkaista nipsuihin ja mystisiin pieniin muovilenkkeihin, joiden irrottaminen katonrajasta on oma lukunsa.

Erääseen lokaatioon tarvitsimme runsaasti hyönteismyrkkylaatikoita. Emme tietenkään voineet käyttää oikeaa hyönteismyrkkyä budjetillisista syistä. Oli vaikeaa keksiä nimeä uudelle merkille. Bee gone oli ensimmäinen ehdotukseni, mutta kukaan ei oikeasti halua eroon mehiläisistä. Pitkään pohdittuani keksin antaa nimen Disinsect, joka muistuttaa sanaa disinfect (desinfioida eli poistaa bakteereista). Telineen ja laatikot tekivät pomoni ja tuotantoassistenttiharjoittelija Heidi, ja logon kehitteli pomoni.

Katoa pötökkä!


Toiseen toimistoon meidän oli pakko tehdä yksi ylimääräinen seinä valkeasta lastulevystä. Levyn takana oli hylly, joka oli täynnä pientä tavaraa joka olisi ollut mahdotonta siirtää pois ja takaisin vaaditussa ajassa. Koska lastulevy ei ole kovin painavaa saimme sen pysymään seinään pultatussa hyllyssä superteipin avulla, näin ollen emme pilanneet hyllyä ruuvin- tai naulanrei’illä. Suurin ongelma kuitenkin oli levyn vinous. Sahalta tuleva puu saa metrin matkalla heittää +/- 1 asteen, ja kahden metrin matkalla heittoa on jo 2 astetta. Lastulevyjen väliin jäi siis rako, jota ei voinut tukkia. Raot tapetoitiin piiloon, jolloin huoneeseen tuli myös hieman väriä ja eloa.

Eräänä työpäivänä kyykin toisen pakettiautomme perällä tekemässä WC-kylttejä sekä leikkaamassa suojapleksiä erään lisäkohtauksen kyltin kanneksi. Samassa lokaatiossa myös vaihdoin vessan lukon (ja korjasin vanhan, joka oli asennettu väärin, mutta se on toinen tarina)

Improvisoitu pöytä syntyy matkalaukusta ja pahvista

Viimeinen työviikko oli purkua. Järjestimme rekvisiittakirpputorin, jotta hyvää tavaraa menisi mahdollisimman vähän roskikseen. Ylijääneen, mutta edelleen käyttökelpoisen tavaran kuljetimme Kierrätyskeskukseen uudelleenmyytäväksi, ja käyttökelvottoman Sorttiasemalle hävitettäväksi. Oli yllättävän tyydyttävää katsoa vaikeasti raahattavien esineiden katoavan kontin pohjalle tuhottavaksi…
 
Suuren osa ajasta harjoittelussa tein mitä käskettiin, siirtelin tavaroita paikasta toiseen joko kantamalla tai pakettiautolla, mutta kahteen kertaan löysin itseni yllättäen kameran toiselta puolelta. Yhden kerran erään hahmon tuplana (takaa, emme näytä YHTÄÄN samalta edestä) ja kerran avustajana taustalla. Lisäksi kerran tuurasin maskeeraajaamme setissä muutaman tunnin ajan. Aika Production housella oli mielettömän mukavaa, ja sain kurkistaa kullisseihin ensimmäistä kertaa koskaan, ja aivan kirjaimellisesti.



                                                                            


maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kohti ääretöntä: Viimein kasassa!

Viimeiset vaiheet ennen raketin valmistumista olivat ikkunanpielien maalaaminen, penkkien lakkaaminen, koristelut sekä kuljetus. Itse en päässyt pystyttämään rakettia, sillä minun piti olla Helsingissä kirjoittamassa vuokrasopimuksia työharjoittelua varten.

Oveen maalattiin varoitusmerkkejä, ovenpieliin turvanauhaa, seinään hyllyjä ja "laatikoita". Naiset ja herrat, tässä lopputulos!

Lopullinen

Pienoismalli

Koristeita ja seinän puolikas