Olen aloittanut työssäoppimisen 3.4.2017 ja päättänyt sen
30.6.2017 Production House OY Finlandilla. Teimme erästä TV-sarjaa, enkä voi
kertoa kovin paljoa, jotten paljasta ohjelmasta yksityiskohtia, kuten hahmoja
tai ohjelman konseptia. Asiat joita tein eivät ole kronologisessa, vaan
aihekohtaisessa järjestyksessä, sillä minut saatetiin siirtää päivän aikana
tehtävästä toiseen riippuen siitä mikä oli kiirelistalla ylimpänä, tai siitä
mihin ei ollut tekijää. Toisinaan tehtävänvaihto saattoi myös johtua maalin
kuivumisen odottamisesta.
Harjoitteluun oman haasteensa toi myös se, että emme
kuvanneet studiolla, vaan lokaatioissa. Jouduimme myös hakemaan rekvisiittaa
kaupungin eri osista, ja toisinaan myös sen ulkopuolelta sillä aikaa kun muut
kuvasivat jossain muualla. Opin siis myös ajamaan pakettiautolla ruuhkassa,
metsätiellä, tietyömaiden keskellä ratikoiden joukossa ja rankkasateessa
moottoritiellä.
Ulkorakennus
Ensimmäisen viikon aloitin poistamalla Ulkorakennuksen
lattiasta vuodelta 1963 olevia sanomalehtiä, jotka olivat olleet muovimaton
alla vuosikymmeniä. Homma oli pölyistä ja osa lehdistä oli juuttunut paikka paikoin
lattiaan hyvin pahoin. Työvälineinä minulla oli japaninlasta ja lasta, sekä
hengityssuoja ja suojalasit. Urakassa
meni kaikkiaan useampi päivä, sillä työ oli hyvin hidasta ja välillä oli pakko
tehdä muuta, sillä työt eivät tekijäänsä odottaneet.
|
Sanomalehtiä vuosikertaa -63 |
Myöhemmin, kun ulkorakennus oltiin saatu siivottua ja
lämmitettyä, kasasin rakennuksen sisälle hyllyn. Ohjeita ei ollut, ainoastaan
materiaalit. Kyseessä oli hieman kuin IKEAn kalusteiden kokoaminen ilman
hämmentäviä ohjeita, tai palapeli isommilla paloilla. Hylly oli kasattunakin
hieman horjuva, mutta mitä muuta voi olettaa tarkoituksella rähjäisen
näköiseltä hyllyltä?
|
Making of: sängynpohja |
Ulkorakennukseen kiinnitettiin myös kahdet verhotangot,
jotta tila ei olisi aivan niin kolkko. Tilassa oli ensin sievähkö, mutta
yksinkertainen sisustus. Tilaan tehtiin myöhemmin uusi sisustus, ja sänky auton
renkaista ja lastulevystä, joiden päälle laitettiin painava futon-patja.
Lopulta tila viimeisteltiin muutamilla
tavaroilla, jotka toivat hahmojen persoonallisuutta esiin.
Eräs hahmoista kasvatteli ulkorakennuksessa salaa laittomia
kasveja, joten pääsin askartelemaan kannabista kastanjasutipuusta (pachira
Aquatica). Sakset heiluen nipsuttelin lehdistä kasvin lehtiin kannabismaisen
hammastuksen, minkä jälkeen oksat siirrettiin uuteen ruukkuun esittämään
hamppua.
|
Se ei ole hamppu |
Keittiö
Keittiöön tarvitsimme uuden muovimaton. Tätä tehtävää varten
vanha tiskiallas ja sen kaappi tuli siirtää pois ja irrottaa edellinen matto.
Minä ja rekvisitööri konttasimme kokonaisen iltapäivän pitkin lattiaa mallaten
muovimattoa seiniin ja listoihin, ja lopulta työnsimme maton reunan listan
alle, sillä huone oli vuosikymmenten saatossa hieman elänyt. Lopputulos näytti
kuitenkin hyvältä, eikä lattiasta voisi kertoa, että aiemmin paikalla oli ollut
punainen hirvitys.
Keittiöön piti myös kasata täysin uudet kalusteet, ja
jouduimme sormet ristissä toivomaan, että kaappien ovet ehtisivät ajoissa
kuvauksiin. Meillä kävi oikea ammattimainen remonttimies kiinnittämässä
yläkaapit seinään ja sahaamassa sopivan kokoiset tasot kaappeihin sillä aikaa,
kun me olimme etsimässä kalusteita YLEn rekvisiittavarastosta. Kaappien
alareunaan tuli myös sokkeli peittämään jalat, jotka muutoin olisivat pilkistäneet
kuvissa kaappien alta.
|
Viimeistä vaille valmis, rakennusmiehet hoitavat loput |
|
Eikä tässä vielä kaikki... |
|
Tiskivuoren huippu |
Keittiön kaappien ovet saapuivat kuin saapuivatkin ajallaan,
ja prosessi niiden kiinnittämiseksi mahdollisimman hiljaa, jotten häiritse
harjoituksia, oli vähintäänkin mielenkiintoista. A-tikkaiden aukaiseminen
seinän vieressä oli muutoin hyvä idea, mutta tällöin selkäni oli kaappia päin.
Mikäli olisin kääntänyt tikkaat toisin päin, en olisi yltänyt kaappiin
lainkaan. Lopulta asetin tikkaat kaapin suuntaisesti, ja harrastin hieman
ruuvimeisselijoogaa saadakseni saranan paikalleen. Onneksi kaappi oli 10 cm
irti sivuseinästä, koska muutoin olisin joutunut entistä mielenkiintoisempiin
asentoihin.
Yhdelle tyhjälle seinälle
laitettiin vielä kaksi avohyllyä ja keittiön ruokakomeroon kaksi Lack-hyllyä.
Valitettavasti maan vetovoima vaati veronsa ja toinen avohyllyistä tuli alas
seinältä pirstoen noin tusinan kuohuviinilaseja.
|
Maan vetovoima 1, avohylly 0 |
Olohuone & ruokahuone
Aluksi tarkoituksena ei ollut tehdä olohuoneelle ja
ruokahuoneelle mitään, mutta valon muututtua ja kuvan käsittelyn jälkeen
kuvaaja ja ohjaaja tulivat päätökseen, että tapetit tuli maalata piiloon. Koska
talo, jossa kuvasimme, on suojelukohde, maalissa ei saanut olla muoveja.
Maalina käytimme himmeää Uula sisustusmaalia sävyssä Huurre. Maalipinta toi
olohuoneeseen paljon kaivattua valoa ja toi huoneen kalustusta yhtenäisemmäksi
kuitenkin rikkomatta historiallista ja vanhaa tunnelmaa. Ruokailuhuoneeseen
lisäksi kasattiin kaksi IKEAn Kallax- hyllyä satoja Lp-levyjä varten. En ollut
koskaan tullut ajatelleeksi kuinka paljon pahvilaatikollinen älppäreitä painoi
ennen kuin jouduin kantamaan niitä toimistolta settiin.
|
Olohuone kuosissa |
Kylpyhuone
Kylpyhuoneen lattialla oli tiilenpunainen muovimatto, jonka
päälle levitimme uuden maton. Minä ja rekvisitööri aloitimme työn, mutta
lopulta tein sen lähes yksin. Suurin ongelma matotuksessa oli talon eläminen.
Kulmat eivät enää olleet täysin suorat, minkä takia mattoa ei voinut
leikatakaan viivaa pitkin luottaen siihen, että se peittäisi tarvittavan tilan.
Lisäksi kylpyhuonekalusteet olivat korokkeella, jonka toinen reuna oli viisi
senttiä korkea, mutta toisessa päässä korkeutta oli enää sentti. Pelkkä
kaksipuolinen teippi ei saanut mattoa pysymään lattiassa, joten reuna oli pakko
niitata kiinni.
|
Kulmakohdan kanssa taistelua |
|
Maton määrä ennen kuin päätettiin että säiliö saa näkyä |
|
Tiilenpunainen piiloon! |
|
Kuka jätti kahvikupin settiin?! |
Maton reunaa oli mahdoton saada siistiksi kalusteiden
ympärille, joten kylpyhuoneen lattiamattoihin leikattiin bideen ja wc-istuimen
jalan muotoinen aukko. Valmiina ostetut matot olisivat olleet vanhoille
kalusteille liian pieniä, joten matot oli pakko kustomoida. Kylpyammeen viemäriaukon ympärille pakko
laittaa silikonia, jotta pohja olisi vesitiivis hapertuneista tiivisteistä
huolimatta. Kylpyhuoneeseen tuli myös kasattava teline erilaisille
kaunistautumisvälineille, ihonhoito- ja peseytymistuotteille. Viimeisenä
silauksena seinälle kiinnitettiin kaksi pyyhekoukkua ja vessapaperirullateline
superteipillä, jonka yksi pala kannatteli aina kahta kilogrammaa.
|
Malliin leikkauksen uusi muoto |
|
Vielä teipillä kiinni niin valmista on! |
|
"suihku" ja peseytymistarvikkeet |
Kattoon laitoin kiinni koukkuja, joiden läpi viritin narun.
Tähän ripustin kolme kappaletta suihkuverhoja suihkualtaan ympärille luomaan
mielikuvan todellisesta suihkusta. Oikeasti takana oli ovi, pieni eteistila ja
toinen makuuhuone. Illuusio on hieno asia…
Makuuhuone 1
Ensimmäiseen makuuhuoneeseen muutoksia ei tarvinnut tehdä
oikeastaan juurikaan. Tilanjakajaksi laitettiin verhotanko, johon ripustettiin
ihanan hörtyläiset, vaalean läpikuultavat verhot. Myös ikkunan eteen
kiinnitettiin verhotanko, jonka päädyillä oli hieman ongelmia pitää itsensä
kasassa. Verhot tosin vaihdettiin ennen kuvausten alkua samalla kun käytävään
lisättiin verhot.
Makuuhuone 2
Toisen makuuhuoneen lattia oli yksi suurimmista urakoista.
Ensin lattia piti lakaista, minkä jälkeen kaikki vuosien saatossa nousseet
naulat piti lyödä lattiaan. Levyssä, joka lattiaa peitti, oli paljon koloja ja
rakoja, jotka täytin kittimassalla ennen suojamuovien ja maalarinteippien
kiinnittämistä listoihin. Tämän jälkeen maalasin lattian kaksi kertaa
valkoisella pohjamaalilla, ja kaksi kertaa lopullisella ruskealla maalilla.
Huonekaluja tuotaessa lattiaan tuli naarmuja, mutta se ei haitannut talon
ollessa vanha. Tein myös erääseen kaappiin lisähyllyn lastulevystä ja
päällystin sen DCFixillä, lavasterakentajien ultimaattisella ystävällä.
Seinille naulattiin tauluja ja ruuvattiin naulakko. Taulujen ja julisteiden
kiinnittäminen olikin toinen juttu, sillä niiden piti näyttää suoralta, vaikka
seinä ei sitä ihan ollutkaan.
|
Peitettävää riittää! |
|
Kohta piilossa |
Muut lokaatiot ja sekalaiset rekvisiitat
Erääseen kohtaukseen tein myös puisen ristin. Päälokaation
liiteristä löytyi sopivan paksuista rimaa, jonka sahasin sopivan mittaisiksi
palasiksi. Paloittelun jälkeen poistin rimoista niissä olleet naulat ja hioin
vanhan pinnan pois. Lopuksi kiinnitin poikkipuun kahdella naulalla. Aluksi
ristiä pidettiin sopivana, mutta myöhemmin pomoni spray-maalasi sen tasaisen
ruskeaksi.
|
Eriväriset ennen hiomista |
|
Hiomisen jälkeen lähes identtiset |
Spraymaalia käytettiin myös simulaatiomaskin tekemiseen.
DCFix ei riittänyt tuomaan tarpeeksi tummuutta ja kuperalle pinnalle jäi
kaikesta huolimatta kuplia ja ryppyjä, vaikka kuinka yritti siloitella. Lopulta
revin DCFixin irti, minkä jälkeen teippasin suojaan kaiken muun paitsi linssin,
jonka maalasin kolmella kerroksella mustaa kiiltospraymaalia. Myöhemmin, kun
maskia tarvittiin, kuvaaja kysyi saisiko kiillon jotenkin pois, jottei syntyisi
heijastuksia. Jouduimme selittämään että vaihtoehtona oli joko tasainen
maalipinta tai kupruinen DCFix.
Harjoittelussa pääsin myös pesemään auton ikkunan niin sisä-
kuin ulkopuoleltakin, sekä tiskaamaan monta monituista kertaa niin viinilaseja
kuin lautasiakin. Jännittävän tilanteesta teki se, ettei meillä ollut lainkaan
juoksevaa vettä päälokaatiossamme, vaan haimme sitä ystävällisen naapurin
autotallista. Talolla kiinnitin myös erään maton pohjaan suojamuoveja, jotta nesteet jota matolle läikkyi, eivät tulisi lävitse lattiaan ja pilanneet sitä.
Erään hahmon rekvisiitaksi pääsin myös rapsuttelemaan
maaleja ikkunan kehyksestä. Pystytin taitettavat työpukkijalat (onnistuen
jättämään peukalonhankani niiden väliin, olkaa varovaisia avatessanne
työpukkeja) ja nostin ikkunan niiden päälle työn helpottamiseksi. Puhalsin
maalia ensin kuumailmapuhaltimella vähän yli puoliteholla niin että maali alkoi
kupruilla, minkä jälkeen käytin maalin raaputtamiseen kaavinta ja lastaa. Poistin
ensin yhden kerroksen, minkä jälkeen toistin käsittelyn saadakseni
mahdollisimman paljon maaleja pois. Ikkunat oli mitä ilmeisemmin maalattu
useaan kertaan poistamalla vanhoja maaleja välissä, sillä maali lähti eri
tavalla eri kohdissa.
Useissa kohtauksissa tarvittiin viinipulloja, joista
muutaman täytin omena- osan rypälemehulla tai vedellä. Korkitin pullot ja
suljin ne tiiviisti lämpömuovautuvilla kapsyyleillä. Tämän jälkeen leikkasin
arkista irti ja liimasin pullojen kylkeen etiketit, jotka pomoni oli tulostanut
tarrapaperille. Pullot laitettiin telineeseen niin, että aitoja viinejä oli
päällimmäisenä ja huijauspullot keskellä tai alla.
|
Kuin aidot! Ainakin melkein... |
|
Tarkkaa asettelua |
Viinipullojen lisäksi täytin kaksi pientä pulloa
”merimakkaraöljyllä”, joka oli seos Pommackia, liimaa ja kahvia. Etikettiin
etsin netistä thainkielisen käännöksen merimakkaraöljylle. ”Öljyt” olivat
muutoin hyvät, mutta liian samean ja tunkkaisen väriset, joten vielä yksi pullo
täytettiin, tällä kertaa muista kohtauksista jääneellä pellavaöljyllä. Pullon
kylkeen onnistuttiin löytämään internetin syövereistä etiketti, joka löytyy
myös mitä ilmeisimmin oikeasta vastaavasta.
Yhteen toimistolokaatioon päällystin tapetilla kapalevyä
koristetauluiksi. Ainoastaan yksi kolmesta taidettiin näyttää, mutta sellaista
se on. Tähän ja moniin muihin lokaatioihin myös palttasin verhoja. Osa
verhoista oli ensin lyhennettävä tai kavennettava, mutta useimpiin riitti
alareunan palttaus. En ollut koskaan edes ajatellut, kuinka paljon erilaisia
verhonkiinnitysmekanismeja maailmassa oli, verhorenkaista nipsuihin ja
mystisiin pieniin muovilenkkeihin, joiden irrottaminen katonrajasta on oma
lukunsa.
Erääseen lokaatioon tarvitsimme runsaasti hyönteismyrkkylaatikoita. Emme tietenkään voineet käyttää oikeaa hyönteismyrkkyä budjetillisista syistä. Oli vaikeaa keksiä nimeä uudelle merkille. Bee gone oli ensimmäinen ehdotukseni, mutta kukaan ei oikeasti halua eroon mehiläisistä. Pitkään pohdittuani keksin antaa nimen Disinsect, joka muistuttaa sanaa disinfect (desinfioida eli poistaa bakteereista). Telineen ja laatikot tekivät pomoni ja tuotantoassistenttiharjoittelija Heidi, ja logon kehitteli pomoni.
|
Katoa pötökkä! |
Toiseen toimistoon meidän oli pakko tehdä yksi ylimääräinen seinä
valkeasta lastulevystä. Levyn takana oli hylly, joka oli täynnä pientä tavaraa
joka olisi ollut mahdotonta siirtää pois ja takaisin vaaditussa ajassa. Koska
lastulevy ei ole kovin painavaa saimme sen pysymään seinään pultatussa hyllyssä
superteipin avulla, näin ollen emme pilanneet hyllyä ruuvin- tai
naulanrei’illä. Suurin ongelma kuitenkin oli levyn vinous. Sahalta tuleva puu
saa metrin matkalla heittää +/- 1 asteen, ja kahden metrin matkalla heittoa on
jo 2 astetta. Lastulevyjen väliin jäi siis rako, jota ei voinut tukkia. Raot
tapetoitiin piiloon, jolloin huoneeseen tuli myös hieman väriä ja eloa.
Eräänä työpäivänä kyykin toisen pakettiautomme perällä tekemässä WC-kylttejä sekä leikkaamassa suojapleksiä erään lisäkohtauksen kyltin kanneksi. Samassa lokaatiossa myös vaihdoin vessan lukon (ja korjasin vanhan, joka oli asennettu väärin, mutta se on toinen tarina)
|
Improvisoitu pöytä syntyy matkalaukusta ja pahvista |
Viimeinen työviikko oli purkua. Järjestimme
rekvisiittakirpputorin, jotta hyvää tavaraa menisi mahdollisimman vähän
roskikseen. Ylijääneen, mutta edelleen käyttökelpoisen tavaran kuljetimme
Kierrätyskeskukseen uudelleenmyytäväksi, ja käyttökelvottoman Sorttiasemalle
hävitettäväksi. Oli yllättävän tyydyttävää katsoa vaikeasti raahattavien
esineiden katoavan kontin pohjalle tuhottavaksi…
Suuren osa ajasta harjoittelussa tein mitä käskettiin,
siirtelin tavaroita paikasta toiseen joko kantamalla tai pakettiautolla, mutta
kahteen kertaan löysin itseni yllättäen kameran toiselta puolelta. Yhden kerran
erään hahmon tuplana (takaa, emme näytä YHTÄÄN samalta edestä) ja kerran
avustajana taustalla. Lisäksi kerran tuurasin maskeeraajaamme setissä muutaman
tunnin ajan. Aika Production housella oli mielettömän mukavaa, ja sain
kurkistaa kullisseihin ensimmäistä kertaa koskaan, ja aivan kirjaimellisesti.